Puhuessaan pelastuksesta UT käyttää useita eri kielikuvia ja sanoja. Niiden merkitykset ovat sisällöllisesti usein pitkälti päällekkäisiä. Siitä huolimatta on tärkeää tarkastella, mitä sanat merkitsevät erikseen katsottuina.
Kuka osaa suoralta kädeltä sanoa, mitä tarkoittavat sellaiset sanat kuin ’sovitus’, ’lunastus’ ja ’sovinto’ ja missä Uuden testamentin kohdissa niitä käytetään? Myös vanhatestamentillinen tausta on monelle hämärä tai kokonaan tuntematon.
UT käyttää siis erilaisia käsitteitä ja kuvia. Kun kuvat avataan, kokonaisuus hahmottuu: Jeesuksen pelastustyö poistaa jonkin ongelman. Mutta mikä se ongelma on? Esim. seuraavia vaihtoehtoja voidaan esittää:
a. Ihminen on joutunut Pahan henkivallan valtaan. Tilanteen muuttaa ‘ostaminen’ tai ‘lunastaminen’
b. Ihminen on tehnyt syntiä Pyhää vastaan. Tilanteen muuttaa ‘sovitus’.
c. Ihminen on joutunut riitaan Jumalan kanssa. Tilanteen muuttaa ‘sovinnon tekeminen.’
d. Ihminen on hengellisesti kuollut. Tilanteen muuttaa ‘uudestisyntyminen’.
Ihminen ei ole kone eikä ainoastaan analysoi, vaan myös tuntee, kokee ja elää. Käsitteet on hyvä tunnistaa erikseen, mutta tuskin yksikään UT:n kirjoittaja piti niitä johdonmukaisesti erikseen. Ne vaikuttavat toinen toisiinsa. Sanan Vanhan testamentin taustalle tulee myös sellaista, joka tarkkaan ottaen ei kuuluisi juuri samaan termiin. Lisäksi jo Vanhan testamentin kreikkalainen käännös Septuaginta kääntää heprean käsitteitä epäjohdonmukaisesti – kuten jokainen kääntäjä tekee. Viime kädessä UT:n kirjoittajat käyttävät kaikkia näitä termejä valaisemaan yhtä ja samaa asiaa, Jumalan Jeesuksessa lahjoittamaa pelastusta.